Syksyn orastavan saapumisen huomaa paitsi ilmojen viilenemisestä myös siitä, että useimmat meistä lupaavat aloittaa taas kurinalaisen elämän. Kesän kotkotukset saavat jäädä, tarkoittipa se sitten mehevää grilliruokaa, vettä sakeampaa juotavaa tai muuten vain laiskanpulskeaa oleilua, joka näkyy outona työhousujen kesäkutistumisena. Mökkiolot ovat myös ehkä saaneet tarttumaan vähän nihkeästi hammasharjaan: kukapa sitä nyt heti aamutuimaan hammaspyykille viitsii lomallaan lähteä, jos ei kerran tarvitse ihmisten ilmoille mennä.
Kesälöysäily on ihan ok. On hienoa, että välillä voi poiketa rutiineista ja löysätä sisäistä controlleriaan hetkeksi. Sitä vastoin huolestuttavalta kuulosti elokuussa tiedotusvälineiden välittämä uutinen suomalaislasten hampaiden päivittäisestä heikosta harjauksesta. Sen mukaan suomalaiset lapset ovat Euroopan kuudenneksi laiskimpia hampaiden harjaajia. Kahdesti päivässä jaksaa hampaitaan puhdistaa vain puolet suomalaisista tytöistä ja kolmannes pojista. Miksi? Emmekö me vanhemmat jaksa tai viitsi korostaa lapsille hampaiden pesun tärkeyttä? Kiire on varmaan yksi selitys, mutta hampaiden harjaus vie vain sen kuuluisat 2 minuuttia ajastamme. Vastuu on lopulta vanhemmilla, koska kysymys on kuitenkin perusrutiineihin kuuluvasta oman hygienian huolehtimisesta. Patistaminen ja jankuttaminen on turhauttavaa, mutta ne taitavat olla joskus ainoita keinoja, jotta lopputulos olisi kaikkien edun mukainen.
Valistuksesta vastareaktio?
Ammatin suomalla syvällä rintaäänellä on omiakin lapsia kiitettävästi kehotettu hakeutumaan hammasharjan ja –tahnan ääreen aamuin illoin. Yliannostuksestakin perilliset lienevät ajoittain kärsineet ja syyttäneet äitiään virkaintoilusta. Nuorempi vesa varmaan jo haaveili äidin ammatinvaihdosta, sillä hän eräänä kauniina päivänä ilmoitti tekevänsä minulle ammatinvalintatestin kännykällä. Naputeltuaan kriittiset parametrit tuohon monitoimivehkeeseen, nuori oraakkeli ilmoitti tärkeän näköisenä, että sopivin ammatti olisi käkikellon käki. Pidetäänpä mielessä.
Kelloa onkin jo kaipailtu Cocodensin hoitohuoneeseen ja nyt sen viimein sinne olemme saaneet! Kooltaan se on hyvin kiitollinen myös lievästi likinäköisiä suuhygienistejä ajatellen, ajan kulkua on helppo seurata. Käkikelloon emme vielä päätyneet.
Jaa artikkeli
