Syysillat ovat taas pimentyneet ja talvi tulla jolkottaa. On ihanaa kaivella kaapista pörröiset villasukat jalkaan, sytyttää takkaan ja kynttilöihin tuli, ja nautiskella liekkien loimotuksesta. Mikäpä sen mukavampaa kuin käpertyä sohvalle ja nautiskella lasillinen hyvää punaviiniä suklaan kera. Kuulostaako kenestäkään muusta kivalle? Aahh…Luulenpa että meitä kanssasisaria ja -veljiä on muutamia.
Väistämättä tuo kaikki jättää myös jälkensä niin kroppaan kuin hampaisiinkin, mutta keskitytäänpä meille ominaiseen eli hampaisiin. Kuka on kurkistanut peiliin ja irvistänyt oikein kunnolla juotuaan pari lasia punaviiniä? Minä olen, ja näky ei ole ollut riemastuttava. Tai ehkä nimenomaan riemastuttavan kirjava. Ja puhun nyt pelkistä hampaista. Vuosien saatossa viinin ja muiden herkkujen jäljet eivät enää ”kulukaan” pois, vaan jäävät ikävästi hampaiden pinnalle häiritsevänä tummuutena. Kaupalliset ns. valkaisevat tahnatkaan eivät enää tuo takaisin sitä aikaisempaa puhtaan vaaleaa hehkua, mikä sieltä peilistä vielä hetki sitten(?) loisti iloisesti takaisin.
Omaa lääkettä maistamaan..
Tarttis siis tehrä jottain! Istuin siis itse hoitotuoliin kollegan käsittelyyn. Halusin hampaisiini takaisin sen vaalean nuoruuden hehkun. Ilmapiiri oli miellyttävä omaankin makuun ja tuoli tuntui mukavan pehmeältä. Käsinojille annoin hiukka miinusta, jäivät hieman liian lyhyiksi ja kapoisiksi. Mutta ainahan kädet voi laittaa mahan päälle lepäämään. Pötköllään ollessa aukeni samalla huikeat näkymät koko huoneen korkeudelta eli 5,3 metriä. Huoneen pienoisen viileyden poisti tehokkaasti ihanan lämmin huopa päälläni! Kollegan rauhallinen puhe ja otteet rauhoittivat mielen ja pienen jännityksen, jota jopa me hammashoitoalan ammattilaiset saatamme joskus tuntea…
Itse toimenpide meni melko nopeasti, vaikka siihen hurahtikin aikaa noin kaksi tuntia. Mikäpä minun oli makoilla varmoissa käsissä lämpimän peiton alla musiikkia kuunnellessa. Suutakaan ei tarvinnut pitää koko ajan auki vaan sain purra muoviseen “tikkuun” eli ”suunaukipitäjään”, joten arat leukani eivät väsyneet. Olipa ihanaa vain olla ja antaa toisen tehdä hommat puolestani! Toisen valkaisukierroksen valotuksen aikana aloin tuntea pienoisia tuikkauksia tietyissä hampaissa, mutta se meni onneksi nopeasti ohi. Ja niinhän minulle kävi, kuten monelle muulle tuolissa olijalle, että nälkä kasvaa syödessä. Nimittäin toisen valkaisukerran jälkeen tulos näytti jo melko lailla hyvältä, mutta mutta..tehdään kuitenkin vielä se kolmas kerta! Niinpä vielä kertaalleen levitettiin valkaisugeeli hampailleni ja laservaloa tehosteeksi.
Parempi punaviini kaupassa, kuin kymmenen kotona?
Miten kaikessa sitten kävi? Hyvin, oikein hyvin. Ikenien suojauksien ja suunaukipitäjän poiston sekä mukavan viilentävän viimeistelygeelin jälkeen hampaat tuntuivat siloisilta ja puhtailta,ja ennen kaikkea, olivat valkoiset! Aluksi peilistä katsoessani hampaat näyttivät hiukan laikukkailta, mutta päivän mittaan vaaleus tasaantui: hampaani olivat ihanan puhtaat, valkoiset ja luonnolliset. Muutama jälkituikkaus joissakin hampaissa tuntui saman päivän aikana, mutta se meni nopeasti ohi. Kiitos taitavalle kollegalleni! Nyt ei sitten muuta kuin erään asiakkaan sanoin, haaste on enää pitää hymy valkoisena. Ja omin sanoin, punaviinit pullossaan:) Ja onneksi nuo Cambridgen naiset tulivat tuonne parvelle, hoituu se kroppakin…
Helena 1.11.2010
Jaa artikkeli
